![](data:image/svg+xml,<svg display="block" id="2531834213" role="presentation" viewBox="0 0 36 36" xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M 8.667 0 L 8.667 26 M 17.333 0 L 17.333 26 M 2.889 0 L 23.111 0 C 24.707 0 26 1.293 26 2.889 L 26 23.111 C 26 24.707 24.707 26 23.111 26 L 2.889 26 C 1.293 26 0 24.707 0 23.111 L 0 2.889 C 0 1.293 1.293 0 2.889 0 Z" fill="transparent" height="26px" id="lW5iyUDYU" stroke-dasharray="" stroke-linecap="round" stroke-linejoin="round" stroke-width="1.5" stroke="rgb(0, 0, 0)" transform="translate(5 5)" width="26px"/></svg>)
Mikä on markkinakartoitus?
Onko markkinakartoitus pakollinen?
Hankintalain uudistuksen (HE 2/2026) mukaan markkinakartoitus tai markkinavuoropuhelu on tehtävä yli 10 miljoonan euron hankinnoissa. Muissa hankinnoissa markkinakartoitus on vapaaehtoinen, mutta sitä suositellaan erityisesti uusissa tai monimutkaisissa hankinnoissa. Riittävä markkinakartoitus vaikuttaa myös siihen, onko avoin menettely uusittava, jos EU-hankinnassa saadaan vain yksi tarjous.
Miten markkinakartoitus tehdään?
Tavallisia keinoja ovat tietopyyntö (RFI) HILMAssa, ennakkoilmoitus, toimittajatapaamiset, tiedotustilaisuudet ja aiempien hankintojen sekä hintatietojen analyysi. Hankintayksikön on kohdeltava toimittajia tasapuolisesti ja dokumentoitava kartoitus. Jos jokin toimittaja on osallistunut hankinnan valmisteluun, muille on annettava samat olennaiset tiedot.
Mitä eroa on markkinakartoituksella ja markkinavuoropuhelulla?
Markkinakartoitus on laajempi käsite, joka kattaa kaiken tiedonhankinnan markkinoista, myös hankintayksikön omat selvitykset. Markkinavuoropuhelu on sen vuorovaikutteinen muoto, jossa hankintayksikkö keskustelee toimittajien kanssa esimerkiksi tapaamisissa tai pyytää kommentteja tarjouspyyntöluonnokseen. Kumpikaan ei sido hankintayksikköä eikä anna osallistujalle etua itse kilpailutuksessa.
