Mikä on hankintalaki?
Hankintalaki eli laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016) säätelee, miten valtio, kunnat, hyvinvointialueet ja muut hankintayksiköt ostavat tavaroita, palveluita ja rakennusurakoita. Vesi-, energia-, liikenne- ja postipalvelualojen hankinnoista säädetään erikseen erityisalojen hankintalaissa (1398/2016) ja puolustus- ja turvallisuushankinnoista omassa laissaan (1531/2011).
Hankintalaki määrää, milloin hankinta on kilpailutettava, millaisia menettelyjä voidaan käyttää ja miten tarjoukset vertaillaan. Tarjoajalle laki antaa oikeuden tasapuoliseen ja syrjimättömään kohteluun sekä mahdollisuuden hakea muutosta hankintapäätökseen hankintaoikaisulla tai valittamalla markkinaoikeuteen.
Milloin hankintalakia sovelletaan?
Hankintalakia sovelletaan, kun hankintayksikön hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa ylittää kansallisen kynnysarvon, esimerkiksi tavaroissa ja palveluissa 60 000 euroa ja rakennusurakoissa 150 000 euroa. EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa noudatetaan tiukempia EU-menettelyjä, kuten vähimmäismääräaikoja ja odotusaikaa. Kynnysarvon alittavat pienhankinnat jäävät hankintalain ulkopuolelle.
Mitkä ovat hankintalain keskeiset periaatteet?
Hankintalain 3 §:n mukaan hankintayksikön on kohdeltava toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja oikeasuhtaisesti. Lain tavoitteena on lisäksi, että julkiset varat käytetään tehokkaasti, hankinnat toteutetaan kokonaistaloudellisesti ja pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin paranevat.
Mitä hankintalain uudistus 2026 muuttaa?
Eduskunta hyväksyi hankintalain uudistuksen kesäkuussa 2026, ja se tuli pääosin voimaan 18.6.2026. Lokakuusta 2026 alkaen EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat on pääsääntöisesti jaettava osiin, ja avoimessa menettelyssä yhden tarjouksen kilpailutus on yleensä keskeytettävä ja uusittava. Lisäksi jälki-ilmoitusvelvollisuus ja sopimusmuutossäännöt laajenevat kansallisiin hankintoihin, ja poissulkemisperusteita tulee lisää.
