![](data:image/svg+xml,<svg display="block" id="2531834213" role="presentation" viewBox="0 0 36 36" xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M 8.667 0 L 8.667 26 M 17.333 0 L 17.333 26 M 2.889 0 L 23.111 0 C 24.707 0 26 1.293 26 2.889 L 26 23.111 C 26 24.707 24.707 26 23.111 26 L 2.889 26 C 1.293 26 0 24.707 0 23.111 L 0 2.889 C 0 1.293 1.293 0 2.889 0 Z" fill="transparent" height="26px" id="lW5iyUDYU" stroke-dasharray="" stroke-linecap="round" stroke-linejoin="round" stroke-width="1.5" stroke="rgb(0, 0, 0)" transform="translate(5 5)" width="26px"/></svg>)
Mitä tarkoittaa hinta-laatusuhde?
Hinta-laatusuhde on hankintalain 93 §:n mukainen tapa määrittää kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous: hinnan tai kustannusten lisäksi vertaillaan laatua ennalta ilmoitetuilla vertailuperusteilla ja painoarvoilla. Laatuperusteita voivat olla esimerkiksi henkilöstön kokemus, toteutustapa, ympäristönäkökohdat tai palvelutaso.
Tarjoajalle paras hinta-laatusuhde tarkoittaa, että halvin hinta ei yksin ratkaise, vaan pisteitä voi saada laadulla. Siksi on tärkeää lukea tarkasti, miten kukin laatuperuste pisteytetään, ja kirjoittaa vastaukset suoraan niitä vasten.
Miten hinta-laatusuhde pisteytetään?
Hankintayksikkö ilmoittaa hankinta-asiakirjoissa vertailuperusteet ja niiden suhteelliset painoarvot, esimerkiksi hinta 60 % ja laatu 40 %. Hinta pisteytetään yleensä kaavalla suhteessa halvimpaan tarjoukseen, ja laatu arvioidaan ennalta kuvatun asteikon mukaan. Jos painotus ei ole perustellusti mahdollista, perusteet voidaan ilmoittaa tärkeysjärjestyksessä.
Mitä eroa on hinta-laatusuhteella ja halvimmalla hinnalla?
Halvimman hinnan perusteella voittaa edullisin vaatimukset täyttävä tarjous, ja laatu varmistetaan vain vähimmäisvaatimuksina. Hinta-laatusuhteessa laatu tuo lisäpisteitä, joten kalliimpi tarjous voi voittaa. Kolmas vaihtoehto on kustannuksiltaan edullisin tarjous, jossa verrataan esimerkiksi elinkaarikustannuksia.
Millaisia vaatimuksia laatuperusteille on?
Vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, oltava syrjimättömiä ja riittävän täsmällisiä, jotta tarjouksia voidaan vertailla objektiivisesti. Hankintayksikkö ei saa vertailuvaiheessa käyttää perusteita tai painoarvoja, joita ei ole ilmoitettu hankinta-asiakirjoissa. Epäselvästä pisteytyksestä kannattaa esittää kysymys tarjousaikana.
