Mikä on kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous?
Kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous on hankintalain 93 §:n mukainen tarjousten valintaperuste. Hankintayksikkö valitsee sen tarjouksen, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin joko hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin (esimerkiksi elinkaarikustannukset huomioiden) tai hinta-laatusuhteeltaan paras.
Tarjoajalle ratkaisevaa on, mikä näistä kolmesta perusteesta tarjouspyynnössä on valittu ja millä vertailuperusteilla ja painoarvoilla laatua mitataan. Kun peruste on hinta-laatusuhde, pisteitä kerätään laatuvastauksilla, joten ne kannattaa kirjoittaa suoraan vertailuperusteisiin vastaten. Pelkän hinnan perusteella ratkaistavassa kilpailutuksessa laatu näkyy vain vähimmäisvaatimuksina.
Millä perusteilla kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous valitaan?
Hankintalain 93 §:n mukaan kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous voidaan määrittää kolmella tavalla: halvin hinta, kustannuksiltaan edullisin tarjous tai paras hinta-laatusuhde. Kustannusperusteessa voidaan käyttää esimerkiksi elinkaarikustannuksia, kuten käyttö-, huolto- ja energiakustannuksia. Valittu peruste ja vertailuperusteet on ilmoitettava hankinta-asiakirjoissa.
Miten vertailuperusteiden painoarvot ilmoitetaan?
Hinta-laatusuhdetta käytettäessä vertailuperusteiden painoarvot ilmoitetaan hankintailmoituksessa tai muissa hankinta-asiakirjoissa. Jos painotus ei ole perustellusta syystä mahdollista, perusteet ilmoitetaan tärkeysjärjestyksessä. Vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, eikä niitä saa muuttaa tarjousten jättämisen jälkeen.
Mitä tapahtuu, jos tarjous on poikkeuksellisen alhainen?
Hankintalain 96 §:n mukaan hankintayksikön on pyydettävä tarjoajalta selvitys hinnoista tai kustannuksista ennen kuin se voi hylätä poikkeuksellisen alhaiselta vaikuttavan tarjouksen. Selvityksessä voidaan perustella esimerkiksi tuotantotapaa, teknisiä ratkaisuja tai muita kustannusetuja. Tarjous voidaan hylätä, jos selvitys ei riittävästi perustele alhaista hintaa.
