![](data:image/svg+xml,<svg display="block" id="2531834213" role="presentation" viewBox="0 0 36 36" xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M 8.667 0 L 8.667 26 M 17.333 0 L 17.333 26 M 2.889 0 L 23.111 0 C 24.707 0 26 1.293 26 2.889 L 26 23.111 C 26 24.707 24.707 26 23.111 26 L 2.889 26 C 1.293 26 0 24.707 0 23.111 L 0 2.889 C 0 1.293 1.293 0 2.889 0 Z" fill="transparent" height="26px" id="lW5iyUDYU" stroke-dasharray="" stroke-linecap="round" stroke-linejoin="round" stroke-width="1.5" stroke="rgb(0, 0, 0)" transform="translate(5 5)" width="26px"/></svg>)
Mitä ovat hankintojen lakisääteiset periaatteet?
Lakisääteisillä periaatteilla tarkoitetaan hankintalain 3 §:ssä säädettyjä julkisten hankintojen periaatteita: tasapuolisuutta, syrjimättömyyttä, avoimuutta ja suhteellisuutta. Periaatteet perustuvat EU-oikeuteen, ja niitä on noudatettava kaikissa hankintalain alaisissa hankinnoissa.
Periaatteet ovat tarjoajalle keskeinen oikeusturvan lähde: niihin vedotaan, jos vaatimukset suosivat tiettyä toimittajaa, tietoa jaetaan epätasaisesti tai tarjouspyynnön ehdot ovat kohtuuttomia hankinnan kokoon nähden. Hankintayksikön on puolestaan pystyttävä perustelemaan ratkaisunsa periaatteiden valossa.
Mitä hankintalain periaatteet tarkoittavat käytännössä?
Tasapuolisuus ja syrjimättömyys tarkoittavat, että kaikkia tarjoajia kohdellaan samoin eikä esimerkiksi kotipaikkaa käytetä valintaperusteena. Avoimuus edellyttää, että hankinnasta ja sen ehdoista kerrotaan etukäteen riittävästi. Suhteellisuus tarkoittaa, että vaatimusten on oltava oikeassa suhteessa hankinnan kohteeseen ja laajuuteen.
Koskevatko periaatteet myös pienhankintoja?
Hankintalakia ei sovelleta kansallisen kynnysarvon alittaviin pienhankintoihin, joten lain 3 §:n periaatteet eivät sellaisenaan sido niitä. Julkisen hankintayksikön on kuitenkin noudatettava esimerkiksi hallintolakia ja omia hankintaohjeitaan, ja jos hankinnalla on rajat ylittävää intressiä, EU:n perusperiaatteet koskevat myös pienhankintaa.
Mitä eroa on hankintalain periaatteilla ja tavoitteilla?
Periaatteet (3 §) ovat oikeudellisesti velvoittavia sääntöjä, joiden rikkominen voi johtaa hankintapäätöksen kumoamiseen markkinaoikeudessa. Tavoitteet (2 §), kuten kokonaistaloudellisuus, laatu, innovaatiot, ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat sekä pk-yritysten osallistumismahdollisuudet, ohjaavat hankintojen suunnittelua. Tavoitteiden laiminlyönti ei sellaisenaan ole valitusperuste.
