Mitä tarkoittaa pienhankinta?
Pienhankinta on julkinen hankinta, jonka ennakoitu arvo alittaa kansallisen kynnysarvon. Tavara- ja palveluhankinnoissa raja on 60 000 euroa ja rakennusurakoissa 150 000 euroa (alv 0 %). Pienhankintaan ei sovelleta hankintalakia.
Pienhankintakaan ei ole täysin vapaata. Kunnilla, hyvinvointialueilla ja valtion virastoilla on yleensä omat hankintaohjeensa, ja hallintolaki sekä hyvän hallinnon periaatteet velvoittavat kohtelemaan toimittajia tasapuolisesti. Tarjoajalle pienhankinnat ovat usein helpoin tapa päästä julkiseksi toimittajaksi, mutta niitä ei aina ilmoiteta HILMAssa, joten niiden seuraaminen vaatii aktiivisuutta.
Mikä on pienhankinnan raja-arvo?
Pienhankinnan yläraja on kansallinen kynnysarvo: tavaroissa, palveluissa ja suunnittelukilpailuissa 60 000 euroa, rakennusurakoissa 150 000 euroa, sosiaali- ja terveyspalveluissa 400 000 euroa, muissa erityisissä palveluissa 300 000 euroa ja käyttöoikeussopimuksissa 500 000 euroa. Arvo lasketaan ilman arvonlisäveroa koko sopimuskauden ajalta optiot mukaan lukien. Hankintaa ei saa pilkkoa keinotekoisesti osiin kynnysarvon alittamiseksi.
Miten pienhankinta kilpailutetaan?
Laki ei määrää pienhankinnalle menettelyä, joten käytäntö vaihtelee hankintayksikön ohjeiden mukaan. Tyypillisesti pyydetään tarjouksia muutamalta toimittajalta sähköpostitse tai kilpailutusjärjestelmän kautta, ja suuremmat pienhankinnat voidaan ilmoittaa myös vapaaehtoisesti HILMAssa. Hyvin pienissä hankinnoissa voidaan ostaa suoraan yhdeltä toimittajalta.
Voiko pienhankinnasta valittaa markkinaoikeuteen?
Ei voi, koska markkinaoikeus käsittelee vain hankintalain soveltamisalaan kuuluvia hankintoja. Kunnan tai hyvinvointialueen pienhankintaa koskevasta päätöksestä voidaan yleensä tehdä oikaisuvaatimus ja sen jälkeen kunnallisvalitus hallinto-oikeuteen. Valtion hankinnoissa muutoksenhakukeinot ovat rajallisemmat.
