Mitä tarkoittaa suorahankinta?
Suorahankinta on hankintamenettely, jossa hankintayksikkö valitsee toimittajan julkaisematta hankintailmoitusta ja neuvottelee sopimuksesta suoraan yhden tai useamman toimittajan kanssa. Hankintalain soveltamisalaan kuuluvassa hankinnassa suorahankinta on sallittu vain laissa luetelluissa poikkeustilanteissa.
Koska suorahankinnassa ei kilpailuteta, sen edellytyksiä tulkitaan suppeasti, ja hankintayksikön on perusteltava ne. Tarjoajalle laiton suorahankinta on peruste valittaa markkinaoikeuteen, ja hankintalain uudistuksen myötä suorahankinnoista on julkaistava jälki-ilmoitus myös kansallisissa hankinnoissa, mikä parantaa niiden näkyvyyttä.
Milloin suorahankinta on sallittu?
Suorahankinta on sallittu esimerkiksi silloin, kun avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lainkaan soveltuvia tarjouksia, kun vain tietty toimittaja voi teknisistä tai yksinoikeuteen liittyvistä syistä toteuttaa hankinnan tai kun ennalta arvaamaton, hankintayksiköstä riippumaton äärimmäinen kiire estää määräaikojen noudattamisen. Lisäksi laissa on tavara- ja palveluhankintoja koskevia erityisperusteita, kuten lisätilaukset alkuperäiseltä toimittajalta.
Mitä eroa on suorahankinnalla ja pienhankinnalla?
Suorahankinta on hankintalain mukainen poikkeusmenettely, jota käytetään kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa vain laissa säädetyin perustein. Pienhankinta taas alittaa kansallisen kynnysarvon, eikä siihen sovelleta hankintalakia, joten hankintayksikkö voi hankintaohjeidensa mukaan ostaa myös suoraan yhdeltä toimittajalta.
Miten laittomasta suorahankinnasta voi valittaa?
Laittomasta suorahankinnasta voidaan valittaa markkinaoikeuteen. Jos suorahankinnasta on julkaistu ilmoitus, valitusaika on 30 päivää ilmoituksen julkaisusta, ja jos ilmoitusta ei ole julkaistu, valitusaika on kuusi kuukautta sopimuksen tekemisestä. Markkinaoikeus voi määrätä esimerkiksi tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun tai sopimuskauden lyhentämisen.
