Mitä ovat vastuullisuuskriteerit?
Vastuullisuuskriteerit ovat hankintayksikön asettamia ympäristöön, sosiaalisiin näkökohtiin tai työehtoihin liittyviä vaatimuksia ja vertailuperusteita. Ne voidaan asettaa soveltuvuusvaatimuksiksi, hankinnan kohteen vähimmäisvaatimuksiksi, vertailuperusteiksi tai sopimusehdoiksi, ja niiden on liityttävä hankinnan kohteeseen.
Hankintalain 2 § ohjaa ottamaan ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon, mutta laki ei yleisesti velvoita käyttämään tiettyjä vastuullisuuskriteerejä. Tarjoajalle on olennaista erottaa, onko kriteeri ehdoton vaatimus vai pisteitä tuova vertailuperuste, ja varautua osoittamaan sen täyttyminen esimerkiksi ympäristömerkin, sertifikaatin tai selvityksen avulla. Sopimusehdoiksi kirjattujen vastuullisuusvaatimusten noudattamista seurataan usein koko sopimuskauden ajan.
Millaisia vastuullisuuskriteerejä hankinnoissa käytetään?
Ympäristökriteerit koskevat esimerkiksi päästöjä, energiankulutusta, materiaaleja ja elinkaarikustannuksia. Sosiaalisia kriteerejä ovat esimerkiksi työllistämisehdot, työehtojen noudattaminen alihankintaketjussa ja saavutettavuus. Kriteerien on oltava hankinnan kohteeseen liittyviä, syrjimättömiä ja oikeassa suhteessa hankintaan.
Miten vastuullisuuskriteerin täyttyminen osoitetaan?
Hankintayksikkö voi edellyttää tiettyä ympäristömerkkiä tai muuta merkkiä, mutta sen on hyväksyttävä myös vastaavat merkit. Muita tapoja ovat esimerkiksi sertifikaatit, testiraportit ja tarjoajan omat selvitykset. Näyttö kannattaa koota valmiiksi, koska sitä voidaan pyytää jo ennen hankintapäätöstä.
Mitä eroa on vastuullisuuskriteereillä ja kestävillä hankinnoilla?
Kestävät hankinnat on laajempi tavoite, jossa ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset otetaan huomioon koko hankinnan suunnittelussa. Vastuullisuuskriteerit ovat keinoja, joilla tavoite viedään yksittäiseen kilpailutukseen vaatimuksiksi, vertailuperusteiksi tai sopimusehdoiksi. Tarjoajan kannalta ratkaisevaa on, miten kriteerit on kirjattu hankinta-asiakirjoihin.
